Rautatiesodat
Sisällissodan repimien Yhdysvaltojen ponnistellessa jälleenrakennuksen parissa, presidentti Grant yritti saada hallintaan sieluhiilen löytämistä seuranneet valtauskiistat ja levottomuudet Kalifornian alueella. Niinpä hän tarjosi ensimmäiselle mantereen ylittävän rautatien rakentavalle yhtiölle yksinoikeutta sieluhiilen toimituksesta Yhdysvalloille. Panokset tässä kilpailussa olivat kovat, sillä Yhdysvaltojen tarve sieluhiilelle oli ehtymätön, ja kilvan voittajan taloudellinen menestyneisyys olisi näin taattu. Niinpä useiden rautatieparonien joukot alkoivat kovaan ja veriseen kamppailuun rautateiden herruudesta. Rehti peli oli konfliktista kaukana.
Ryhmä Pohjoisen teollisuudenharjoittajia rahoitti Empire Rails -yhtiötä ja palkkasi sen henkilöstöön ovelia sisällissodan veteraaneja. Teksasissa joukko karjaparoneita perusti Lone Star -rautatieyhtiön. New Orleansista nousi Bayou Vermilion, Kansasista Black River. Kiinalainen yhtiö Iron Dragon puolestaan aloitti matkansa Suuresta labyrintista, rakentaen rautateitään idän suuntaan. Myös tohtori Hellstromme, kuuluisa hullu tiedemies, perusti omiin tarkoituksiinsa Wasatch Rail Companyn, tytäryhtiön tunnetulle Hellstromme Industriesille.
Rautatiesotien levottomuudet kestivät vuodesta 1871 vuoteen 1879, jolloin Hellstrommen omistama Wasatch Rails saavutti ensimmäisenä tavoitteen mantereen halki kulkevan rautatien rakentamisesta. Konfliktin aikana ehti kuitenkin tapahtua monenlaisia onnettomuuksia, sabotaaseja ja veritekoja, joilta siviiliitkään eivät olleet turvassa. Onnekkaimmat rautatiematkustajat joutuivat perumaan matkansa heidän junansa räjähdettyä ennen heidän asemaansa. Epäonnisimmat puolestaan olivat tuolloin kyydissä.
Vaikka rautatiesodat ovatkin nyt ohi ja rautatiematkustaminen on rauhoittunut huomattavasti, välit kilpailevien yhtiöiden välillä ovat edelleen kireät. Sabotaasi ja hyökkäykset eivät edelleenkään ole lakanneet kokonaan, ja tavallisten junarosvojen lisäksi rautateitse matkustavat pelkäävät aiheellisesti kilpailevien rautatieyhtiöiden jengitoimintaa. Pienempien yhtiöiden suosiminen on turvallisempaa, mutta maksaa moninkertaisesti suurempien yhtiöiden lippuihin verrattuna, minkä lisäksi myös matkan kesto pitenee huomattavasti varman päälle pelaavan matkalaisen joutuessa kiertämään pidempiä reittejä ja vaihtelemalla rautatieyhteydestä toiseen.